Tulipalloja ja Mars hyökkää
Jäähtynyttä kahvia
Tarinoita auratodellisuuden rajamailta
Meta
-
-
Viimeisimmät artikkelit
Viimeisimmät kommentit
Arkistot
Kategoriat
-
Tagit
Animal Crossing avaruus dinosaurukset elokuvat ergonomia from eroica with love halloween Harry Potter in english Jurassic Park kansanperinne kauhujutut keijjo kesä kirjallisuus kissa Kuvia käsityöt liitukausi Liminka mielikuvituksellista arkea Miron Miron-sarjis Narulla omituinen arki opiskeluajat otukset pelit piirtäminen päästäiset raihnaisuus randomia ruoka Sarjakuvat sarjakuvien tekeminen sarjisfestarit tee tiede Tomb Raider turhaa jauhamista tyrannosaurus työvälineet tähdet unet WillemTodellisuus muualla
Sarjisblogeja
Muita blogeja
-
© 2024 Jäähtynyttä kahvia on osa Sarjakuvablogit.com palvelua, jota ylläpitää Suomen sarjakuvaseura.
Luo oma blogi ja liity Sarjakuvablogit.comiin!
Kirjaukset (RSS)
and Kommentit (RSS).
29.04.2011 - 19:30
Kyllä sinä olet sarjakuvakerronnan nero. Nyyh.
30.04.2011 - 11:31
Blogilista vammaa. Se ei ilmottanu sun päivitystä mulle, tulin ihan sattumalta vilkasee. >:C
Mutta kuten Keijjo sanoo… sun kerronta on tosi hyvää. Seuraan nykyään pirun verran blogei, mutta sun päivityksii odotan aina suurimmalla mielenkiinnolla.
30.04.2011 - 20:55
Kyllä se Blogilista ainaki näyttäis näyttävän nyt tän uusimman päivityksen…
Kunpa mun muutkin sarjakuvat toimis yhtä hyvin kuin jotkut päiväkirjamerkinnät. Kai ne toimii kun niitä ei tarvi käsikirjoittaa, siinä ei omilla taidoilla ole yhtä suurta merkitystä kuin keksityissä jutuissa. :/
Muutenki sarjakuvat on taas alkanu jäädä, pitäisi yrittää jatkaa sitä Miron-sarjistakin jos vaikka saisi motivaation siihen takaisin.
1.05.2011 - 9:55
Varmaan koska mä menin Blogilistaan ja painoin ”Tarkista heti” nappia sun blogilista-profiilissa, heti kun huomasin ettei se oo nähny sun päivitystä. Ja 7 ihmist ainakin seuraa sitä kautta, niin täytyyhän päivitykset nyt huomata pikimmiten! 😉
Omissa kokemuksissa on just se plussa että ei tartte käsikirjoittaa. Sehän mua täs on vituttanu etten osaa tehä sarjakuvaa ellei perustu omaan elämään, ja sit tuntuu liikaa että maailma pyörii mun ympärillä.
Mä aattelin että sun Miron-sarjis on jääny stopille sun kuvitus-duunin takii? Ainakin sait jonkin verran hyvää kritiikkiä forumeiden kautta mitä luin. Itehän mä en osaa kauheen hyvää kritiikkii antaa muuta kun jos joku pieni juttu pistää silmään kuten ”tolta puuttuu kulmakarvat”.
1.05.2011 - 9:56
Hyi kauhee smiley-naama! Yhyy, en mä tajunnu että se tekee tollasen.
1.05.2011 - 10:23
Mikä toi ongelma on että ”maailma pyörii liikaa mun ympärillä”, mussukat? Maailmahan nyt pyörii jokaisen ihmisen ympärillä. Kukaan ei elä altruistisesti toisten kautta.
Tarinoiden keksiminen tyhjästä on aina kökköä. Mitä suurempi osa on kouriintuntuvaa kokemusta, sitä yleisinhimillisempää se on lukijasta, sepitetty taide tekee vaivaantuneeksi kun vaistoaa sen olevan valetta ja harhaajohtamista. Ei taiteen tehtävä todellakaan ole keksiä viihdelumetta, vaan resonoida ihmisten kokemusten kanssa.
Mulle tuli tieto bloglovinin kautta. Se toimii kuin tauti.
1.05.2011 - 10:34
Verna: Joo, Miron jäi tauolle osin siksi että mulla oli se kuvitusduuni, mutta ei se ole pelkästään siitä kiinni. Motivaatio on hukassa.
Mä olen yhä eri mieltä Keijjon kanssa noista sepitetyistä tarinoista… monessa keksityssäkin tarinassa on paljon omia kokemuksia mukana, siksi ihmiset pystyy samaistumaan myös fiktiivisiin hahmoihin ja välittämään niistä. Taito olisi yhdistää fiktiivisyys ja omat kokemukset joksikin joka toimii, kuten esim Tove Jansson ja lukemattomat muut tekivät.
Mä en halua koko loppuelämääni tehdä pelkästään sellaisia sarjakuvia, joissa olen itse päähenkilö.
1.05.2011 - 10:35
Ongelma ”maailma pyörii liikaa mun ympärillä” pelko on sitä kun mä en tykkää itestäni. Mutta ehkä joskus opin tykkäämään, ohan tässä koko elin-ikä aikaa opetella. : )
Keijo, en tiedä oonko koskaan ees kertonut mikä mut alunperin sai nassikkana haluamaan sarjakuvapiirtäjäksi. Mutta ei ollu taiteen vaan viihteen vuoksi. Mä voin kertoa joskus dramatisoidun tarinan tästä. Kuitenkin, mä aina stressaan onko sarjakuva ”viihdyttävä”, koska mulle se on tärkee asia sarjakuvassa.
Mä löysin bloglovinin vasta myöhemmin, kun olin ruvennu käyttämään Blogilistaa sarjisblogien seuraamiseen. Bloglovinia käytän kaiken muun seuraamiseen, mutta ehk pitäis vaihtaa kokonaan blogloviniin. Se on kuiteski parempi. Mutta sit pitäis kopioida kaikki sarjisblogi-osotteet blogloviniin, ja niit on paljon, aaaagh….
1.05.2011 - 10:45
Joo, kyllä sarjakuvan pitää olla viihdyttävä, eikä se sulje pois sitä etteikö se voisi olla samalla taiteellinen. Jos se ei ole viihdyttävä, kuka sitä jaksaa lukea? Sarjiksen pitää kuitenkin miellyttää muitakin kuin tekijää, koska se on tehty luettavaksi.
Sitä ei kyllä voi välttää ettei kaikki pyörisi tekijän ympärillä, vaikka sarjakuva olisi fiktiivinen. Jokainen tekijä toivoo että just OMAT sarjakuvat menestyisi ja mäkin toivon että pystyisin tekemään jotain mikä kiinnostaisi ihmisiä ja ne haluaisi lukea just MUN sarjakuvia, mutta samalla tiedän että se on itsekästä edes toivoa sellaista, koska en ole tehnyt mitään sellaista jolla olisi oikeutus edes yrittää tulla suosituksi. Jotain kertoo sekin jos puskaradio ei toimi, hyvät jutut oikeasti leviävät. Niitä on tarve promota eteenpäin.
1.05.2011 - 10:46
Ei yhelläkään ihmisellä enää ole aikaa tuhlata viihteeseen, tässä maailmassa tarvitaan kaikki puhti sen pitämiseen elinkelpoisena itselle ja muille. Ne jotka turtuu, katoaa. Lukekaa edes Uusi uljas maailma, se lienee tärkein nykykirja.
Totta kai tarinassa on sepitettyä, mutta lähtökohta on aina todellisuus ja niin myös päämäärä. Missä saatanan hyvinvointivaltiossa te luulette elävänne? Valitusta ainakin kuulen koko ajan, mutta missä viipyy todellisuuden tarkkailu ja johtopäätökset?
Tähän kohtaan Aruan kuva kiukkuisesta huutavasta sahahampaisesta musta.
1.05.2011 - 11:47
Mitä helvettiä ”hyvinvointivaltio” edes tähän liittyy? Mitä vikaa siinä on jos halutaan tehdä viihdettä, eikä jotain tekotaiteellista paskaa jossa on päähahmona pillu?
Mitä mä olen todellisuutta tarkkaillu, niin mun johtopäätös on se että Suomessa maristaan liikaa. Esim. Irlannissa on niin moni asia niin täysin päin persettä, että mun ensi reaktio on vaan ”hoh-hoi” kun kuulen jonku suomalaisen valittavan siitä kuinka paskassa maassa se asuu. Ei Suomi välttämättä hyvinvointivaltio ole, mutta ei ole paskimmastakaan päästä. Muuttakaa sitten muualle ja avartakaa maailmaanne, saatana.
Joka tapauksessa, ilman ”viihdettä” mun pää hajois, oli se sit Suomessa, Irlannissa, tai missä tahansa muussa maassa. Mun pää välillä hajoaa ilmankin. Jos elämä on niin paskaa, pitääkö siinä märehtiä ja pohtia kaikkea kurjuutta, eikö ole kiva jos välillä voi ottaa siitä taukoa? Mä olen ala-asteesta asti kaivannut sitä pientä taukoa paskasta arjesta, ja sen takia mä olen halunnu tehdä sarjakuvaa myös siitä lähtien. Että mä voisin antaa jollekin muulle sen pienen tauon. Mutta nyt mun sarjakuvaopettaja sanoo että viihteen tekeminen on ajan tuhlausta? Miten mun pitäisi tähän reagoida? Onko mun haaveet ja päämäärät olleet vaan ajantuhlausta? Jos haluun parantaa maailmaa, mun pitäisi tappaa itseni, oispahan yksi ihminen vähemmän saastuttamassa tai pilaamassa maailmaa, ja varmaan pysyisi myös siten elinkelpoisempana.
Aura saanee piirtää myös kiukkuisen sahahampaisen rauhottavia napsivan Vernan.
1.05.2011 - 13:12
Just ku viihdemömmöpäät marisee eikä ota homma käsiinsä niin kuin on ollu tapana. Jos olisit seurannu, tietäisit miksi Irlannissa tapahtu mitä tapahtu. Täällä seurataan perässä. Se saatanan hyvinvointivaltio oli ihmisten tekemä! Ja ny paskaläskipäämarisijat antaa sen kadota. Viihdettä ja masennuslääkkeitä vaan kalloon niin luullaan että ongelmat ratkee ja saa elää mutta kohta ei enää anneta niitä mömmöjä.
Jos viittit kattoo sitä tekotaiteellista pillua niin ehkä opit lukemaan sitä. Saatana maailma on monimutkanen paikka, vaikeusaste on kybällä, ei se niskoja nakkelemalla aukee.
Kun tehdään asioille jotain, elämä ei ole kurjuutta, marisemalla ja viihteeseen uppoomalla se on.
1.05.2011 - 16:29
Koko ongelma taide-viihde-asettelusa lähtee siitä, että ihmiset eivät tajua etteivät nämä kaksi ole toisensa poissulkevia asioita.
Sitä en kyllä tajua miten hyvinvointivaltion katoaminen liittyy mitenkään taiteeseen tai viihteeseen. Eiköhän ne syyt ole ihan muualla, taidetta ja viihdettä kun on ollut aina ja tulee aina olemaan. (Maa, jossa isämaallisuuskin on nykyään lähinnä epäilyttävää, tuskin edes muistaa sitä että nykyinen meno ei tullut tyhjästä vaan se piti rakentaa.)
Mä tekisin mieluummin viihdettä josta joku muukin saa irti jotain. Ei se tarkoita sitä etteikö siinä saisi tai pitäisi olla taidetta seassa.
1.05.2011 - 17:00
Musta ei ikinä tule ”maailmanparantajaa”. En seuraa asioita, jotka ei kiinnosta. Jos ei kiinnosta maailmanmeno, en seuraa sitä. Mä täytän pääni lääkkeillä ja viihteellä, koska se on mun valinta. Ei välttämättä aina oikeita valintoja, mutta en näe sinussakaan Keijo mitään maailmanparantajaa sun vittumaisella asenteella ja ikuisella marinalla. Jos haluut pelastaa maailman, painu vaikka Afrikkaan tekemään jotain hyödyllistä sen sijaa että valitat facebookissa kuinka Suomi ja maailma on paska, samalla kun istut perseelläs. Vai onko feissarissa mariseminen se ”homman käsiinsä ottamista” mistä puhuit? Onneksi olkoon siitä että olet sitten mua parempi ja fiksumpi ihminen kun ymmärrät piirretyn pillun syvällisemmän ja maailmaa parantavan merkityksen.
Aura, pahoittelen että sun blogis on taas täyttynyt tämmösellä paskalla. Mun puolesta voit vaikka poistaa mun kommentit jos ne häiritsee. Tästä lähtien vältän Keijolle keskustelua kun kommentoin sun sarjakuvia, koska mun pinna on nyt sitä täysi.
1.05.2011 - 17:12
Se on sun valinta nyt vielä, mutta ennen pitkää joku muu valitsee toisin.
Kysymys ei ole mistään vitun maailman parantamisesta, vaan oman elämänsä elämisestä. Joku päättää jos et itse päätä.
Joo, vältä kaikkee mikä on vaikeeta. Ja hauku niitä jotka välittää.
1.05.2011 - 17:19
Muuten: jos et ole viitsinyt lukea oppivelvollisuukoulun historiaa, et siis ole huomannut, että kaikki ihmiskunnan kehitys toteutuu vuorovaikutuksen = viestinnän kautta. Nopea yleiskatsaus on McNeillien Verkottunut ihmiskunta. Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs valaisee muita puolia. Daniel Golemanin Sosiaalinen äly on myös hyödyllinen. Ja ajatuksen suominen sillekin, ettei Facebookin kaltaista kanavaa ole koskaan ollut ihmiskunnan käytettävissä.
Palkitsevia lukuhetkiä.
1.05.2011 - 17:24
Sä sen haukkumisen alotit. Sun kanssa on vaikee keskustella ilman että rupeat haukkumaan. Se että sä haukut mua viihdemömmöpääksi ja arvostelet mun elämää tietämättä siitä edes mitään ja että miksi teen niitä valintoja mitä teen on loukkaavaa. Tällä hetkellä mun elämä on sellasessa pisteessä etten pärjää ilman lääkitystä. Se etten pysty olemaan tässä elämän tilassani ilman, ei ole sun asias arvostella ja sitä kuinka välttelen ongelmia.
En ole viitsinyt lukea ja tuskin viitsinkään. Siinähän sit haukut mua lisää, olinpa sitten sivistymätön tai idiootti. Sä näytät olevan luovempi haukkujen keksimisten kanssa.
1.05.2011 - 17:25
Faktahan on että jos haluaa tehdä jotain oikeasti hyödyllistä, niin sitten pitää lopettaa sarjakuvien piirtäminen ja mennä kouluttautumaan lähihoitajaksi tai johonkin muuhun järkevään ammattiin. Mä olen siitä itsekäs, että haluan vain piirtää. Olen harkinnut lopettamista jo niin monta kertaa, että enköhän olisi jo lopettanut jos pystyisin siihen.
Oma elämä on se tärkein, eli jos itse viihtyy paremmin tehden viihdettä kuin ”vakavasti otettavaa” taidetta, niin sitten hukkaa aikaansa tekemällä sitä taidetta.
Kun ei ne edes sulje toisiaan pois. Taide ja viihde.
Ehkä pitäisi sanoa että sarjakuvan pitää olla viihdyttävä jotta sen parissa VIIHTYY, sillä miksi ihmeessä kukaan haluaisi lukea mitään sellaista, mitä ei jaksa lukea?
1.05.2011 - 17:47
Siksi joku haluaisi lukea, että sisällöllä olisi merkitystä joka auttaisi eteenpäin. Viihtyminen tulisi siitä että se olisi tärkeää juuri omalle tilanteelle. Tarkoitan viihteellä vain eskapistista viihdettä koska viihdyttävä sarjakuva, elokuva tai kirjallisuus, joka auttaa ihmistä orientoitumaan todellisuuteensa, ei ole viihdettä vaan taidetta. Mutta yleinen käsitys taiteesta ei ole kovin häävi. Käytän sitä sanaa silti (paras esitys taiteesta on Teemu Mäen Näkyvä pimeys).
Kun suurin osa mua ympäröivistä ihmisistä on lääkkeitten armoilla, ja pelkään niiden puolesta kun lääkkeitten saanti loppuu. On ennen myös pystytty ottamaan elämän paska vastaan ja vahvistumaan siitä, ei välttämättä vahingoittumattomana. Mutta nyt kaikki koukutettaan lääkkeisiin, siksi vaahtoan. Pakko vaahdota vaikka menis viimeisetkin ystävät, koska mitä mä sitte teen kun ne joutuu tyhjän päälle? On koettu pari ystävän itsemurhaa kun terveydenhuoltojärjestelmä ei autakaan enää.
Taiteesta on ratkaisevaa tukea niille joitten kanssa elän.
1.05.2011 - 21:12
Voi olla, että koko tämä riita lähti siitä, ettei oltu selvillä mitä muut viihteellä ja taiteella tarkoittivat.
Ehkä kaikki on kuitenkin samaa mieltä siitä, että sarjakuvan pitää olla viihdyttävä.
Miten siitä sitten saadaan viihdyttävä ja taiteellinen, sitä en mä ainakaan tiedä. En ole vielä tekijänä tarpeeksi hyvä.
Ja sekin on totta etteivät lääkkeet ole automaattisesti vastaus kaikkeen, mutta joissakin tapauksissa ei välttämättä tunnu siltä että mikään muu auttaa. Ennen vanhaan tilanne oli myös eri, terveydenhuoltojärjestelmää ei ollut eikä masennusta ymmärretty samalla tavalla kuin nykyään, puhuttiin hysteriasta ja melankoliasta. Pahimmillaan masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivät heivattiin ”hysteerisinä” mielisairaalaan leikeltäviksi. Saattoi sinne joutua jopa senkin takia jos luki vääränlaisia kirjoja. Ja jos noista ajoista tullaan eteenpäin 30- ja 40-luvuille, silloin taas monista asioista ei saanut puhua. Naiset ahdistuivat kunnon kotiäidin roolissa ja miehet ryyppäsivät. Tässäkin mielessä asiat ovat nyt paremmin.