Missä mennään taas

Missä mennään ja sitä rataa.

ranttausta

Gloria oli siis paikka jossa Helsingin sarjakuvafestivaalit pidettiin muutamina vuosina, jos joku ei tiedä. Olin tuossa pöydässä useampana vuonna, en tosin muista oliko niitä kaksi vai neljä koska siitä on niin kauan aikaa. Mutta muistaakseni kyllä hilasin sitä ainakin kerran hieman eteenpäin, kun tuntui että olin ihan eristyksissä siellä perällä. 😀 (Sitten toisaalta taas oma rauha tuntui ihan mukavalta.)

…Niin, tietyllä tapaa pitkien tarinoiden julkaisu ON helpottunut.

Mainostaminen sen sijaan on vaikeaa, koska netissä materiaalia on niin paljon. Suurin osa potentiaalisista lukijoista ei koskaan edes näe julkaisuilmoituksia. Tämän takia yritin itse olla seuraamatta kuinka monta klikkausta linkit saivat, parempi kun ei tiennyt! Nyt sillä ei ole enää juurikaan merkitystä, joten tiedän että esimerkiksi tämä sai Twitterissä yhden klikkauksen ensimmäisen päivän aikana. (Vertailun vuoksi Mironin ensimmäinen luku sai peräti 11 klikkausta, ja twiitti saikin enemmän huomiota kuin odotin. En tiedä, kuinka moni facebookin kautta on tullut, enkä sitä, kuinka moni Mironin ensimmäisen luvun on lukenut.)

Huonona puolena netissä on ehdottomasti se, että sinne hukkuu. Nettisarjakuvia ei näe samalla tavalla joka paikassa kuin fyysisiä albumeja, ja niihin harvemmin törmää vahingossa, jos joku ei niitä erikseen suosittele. Tietenkin hyvä sarjakuva puhuu itse puolestaan, ja se saa lukijoita ja sitä kautta taas lisää lukijoita. Nettisarjakuvalla voi olla enemmän lukijoita kuin fyysisellä kustanteella, vaikka sitä ei noteerattaisi samalla tavalla ”oikeana” sarjakuvana. Siitä voi saada jopa enemmän rahaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö taidekuja- tai festarinäkyvyydellä olisi enää merkitystä. Niistä en tosin tiedä enää mitään, sillä on vuosia siitä kun viimeksi uskalsin olla myyntipöydän takana. Omat kokemukseni ovat vanhanaikaisia, enkä tiedä mitään siitä millaista nuoremmilla on kun ovat netissä tekemisissä toistensa kanssa ja tapaavat festareilla idoleitaan. Silloin kun itse myin, ei ollut mitään somea.

Ja jos joku miettii sitä, että mikä on se hyvä syy julkaista sarjakuvaa, jota kukaan ei halua lukea: oikeastaan siihen on useampi syy. Ensinnäkin kukaan ei voi tietää varmasti että haluaako joku sitä lukea vai ei. Netissä julkaisu antaa sarjakuvalle mahdollisuuden tulla ainakin teoriassa luetuksi, myös sellaiselle, jolle ei muuten ehkä annettaisi mahdollisuutta. Sen voi pitää luettavissa kauemmin kuin albumi olisi saatavilla, joten ihmisillä on myös enemmän aikaa löytää se. Netti on myös helpompi ja halvempi kuin fyysinen omakustanne. (Jälleen vertailun vuoksi, oppaani sarjakuvan tekemisestä oli viisi vuotta myynnissä. Ensimmäinen pitkä Miron-sarjakuva on netissä edelleen luettavissa. En tiedä, kuinka kauan sarjakuvat ovat normaalisti saatavilla, jos niitä ei esimerkiksi myydä paljoa. Hitit ovat yleensä aina saatavilla. Joka tapauksessa kirjojen elinikä on lyhentynyt.)

Toisekseen, kaikelle sarjakuvalle ei edes ole tarjolla kustantajaa, vaikka niille olisi ehkä paljonkin potentiaalisia lukijoita. Nämä lukijat voi tavoittaa helpommin verkossa, eivätkä kaikki enää edes lue sarjakuvaa paperilta. Netti on täynnä esimerkiksi kaikenlaisia jatkuvia ihmissuhdesarjakuvia, joita luetaan mutta joita ei juuri näe kustannettuna. Siellä on myös sarjakuvia, jotka ovat niin ”omituisia”, ettei niille ehkä löytyisi selkeää kohderyhmää paperijulkaisuna. Ja lähes kaikki mangavaikutteiset tekijät ovat netissä, eikä suurimmalta osalta ole ilmestynyt yhtäkään ”oikeaa” albumia. (Jos ei siis tekijän itsensä kustantamia, esimerkiksi joukkorahoitettuja albumeja lasketa.)

Ja kyllähän sinne (tänne) nettiin mahtuu.

Tags: , ,

8 kommenttia - “Missä mennään taas”

  1. Fani03 Kirjoittaa:

    En oikeastaan ymmärrä, miksei mangamainen piirtotyyli voi olla hyvä. Ainakin koen, että ”mangamainen” piirtotyyyli on omalla tapaansa monipuolisempi. Mangatyylillä voi tehdä sekä vakavia, että huumoristisia sarjoja. Se sopii piirtäjälle, joka ei halua tulla muistetuksi vain ”huumorityyppinä” ta ”vakavana piirtäjänä”. Ja lisäksi, onko länsimaalainen piirtotyyli edes mitenkään parempi tai huonompi tapa piirtää? Vai onko koko jutussa kyse loppujen lopuksi pelkistä vallitsevista asenteista? Jos piirtotyyyli on hyvä, niin silloin se on hyvä, riippumattta siitä, onko se saanut vaikutteita lännestä vai idästä.

  2. arua Kirjoittaa:

    Nuo ovat erittäin hyviä pointteja, ja noinhan sen pitäisikin mennä. Olin itse vakaasti tuota mieltä kun aloittelin piirtäjänä, mutta olin valitettavasti hieman aikaisin liikenteessä, ja mangatyyli oli hyvin iso ongelma… Minut aiemmin tunteneet ovat kuulleet tästä jo liiankin kanssa, mutta sain tosiaan yhtä mittaa kuulla, että miksi piirrän mangatyylillä, ja miten se on niin omituista, miten sarjojen pitäisi sijoittua Japaniin jos piirtää ”mangaa” ja jopa että minulla ei ole oikeutta piirtää mangavaikutteisesti. Jos ei muuta, niin tuli hyväntahtoisia kysymyksiä että ”etkö sä piirrä ollenkaan omalla tyylillä?” Luulisi myös, että mangaharrastajat olisivat suhtautuneet asiaan positiivisemmin, mutta siellä ”pseudomangaa” vasta inhottiinkin! Muutenkin mangan Suomeen tulon alkuaikoina moni fani oli vihainen siitä, että mangaa julkaistiin suomeksi, koska harrastus meni siitä ”pilalle” kun kaikenlaiset vääränlaiset ihmiset alkoivat lukea mangaa. Moni halusi pitää sen pienen piirin juttuna. Samalla moni itse mangaa piirtävä suhtautui nihkeästi länsimaisten tekemään mangavaikutteiseen sarjakuvaan. (Sanottiin että se johtui vain siitä että ne olivat keskimäärin huonoja, mutta ei se ollut koko syy.) Tämä johti siihen, että ärsytin kaikki jauhamalla asiasta.

    Yritin sitten Liminkaan mennessä pyrkiä eroon mangatyylistä, mutta luovutin ja päätin että piirrän sellaisella tyylillä mistä itse tykkään. Kun menin opiskelemaan Tampereelle, se oli ensimmäinen koulu missä yksikään opettaja tai kanssaopiskelija ei sanonut että piirrän jotain vääränlaista, vaan vaikutteet hyväksyttiin siinä missä mitkä tahansa muutkin. Silti oli jatkuvasti olo, ettei minua otettu piirtäjänä vakavasti, suurin osa työtarjouksista liittyi siihen että haluttiin mangaa esimerkiksi johonkin mangaan liittyvään mainokseen tms, ja aina kun tuli haastattelupyyntö, haluttiin haastatella Japania harrastavaa tyttöä, joka harrastaa mangapiirtämistä. Tässä pitää tietysti tähdentää, että mangavaikutteet olivat kuvituspuolella huomattavasti pienempi ongelma kuin sarjakuvapuolella. Asiaan vaikuttaa sekin, etten ole tarpeeksi hyvä, mutta tietysti on vaikea tietää miten asiat olisivat menneet jos muutama muu juttu olisi ollut eri lailla.

    Nyt nämä mangandissausajat ovat onneksi takanapäin, eikä mangatyyli ole enää samanlainen ongelma kuin ennen. Olen tosin kuullut päinvastaisiakin väitteitä, mutta nykyään yksi jos toinenkin on saanut vaikutteita mangasta joko suoraan tai mutkan kautta. Myös ”normaaleja” juttuja voi tehdä mangavaikutteisella tyylillä, sen ei tarvitse liittyä nimenomaan mangaharrastukseen.

    Mutta silti hieman ihmettelen… Jos mangavaikutteet eivät ole enää mikään ongelma, kuten jotkut sanovat, niin miksi Suomessa on runsaasti lahjakkaita mangavaikutteisia piirtäjiä, useimmat naisia, mutta heidän töitään ei ole julkaistu kustantajien kautta? Ehkä he eivät edes pyri perinteisesti julkaistavaksi. Ehkä se ei ole enää tavoiteltavaa, tai sitä ei edes koeta tarpeelliseksi. Netissä on yleisöä ja jopa mahdollisuuksia tehdä töitä ulkomaille ja saada rahaakin sarjakuvan tekemisellä, joten kai on ihan ymmärrettävää että moni ei edes tavoittele perinteistä julkaisua ainakaan Suomessa. Tästä olisi mielenkiintoista tietää lisää. Olen jo huomannut että nuorten tekijöiden ja itseni välissä alkaa olla sukupolvien välinen kuilu, mikä tuntuu sarjakuvassa isommalta kuin esimerkiksi kirjallisuudessa. (Toistaiseksihan ei ole väliä minkä ikäinen kirjoittaa kirjoja lapsille/nuorille, mutta sarjakuvissa se alkaa selvästi jo vaikuttaa. Ehkä tämä johtuu siitä, että sarjakuvaa tehdään nykyään verkkoon, ja kirjat julkaistaan enimmäkseen kustantajien kautta…?) En siis ole aivan varma miltä skene näyttää 10 vuotta nuorempien silmin ja miten asiat nykyään toimivat, ja vaikuttaa siltä että sinne voi olla hyvinkin vaikea mennä mukaan jos kuuluu eri sukupolveen.

  3. Titta Kirjoittaa:

    Kun kommentoit tuota, että miksi mangavaikutteisia piirtäjiä ei ole tullut kustantajien kautta, niin varmaan nettisarjakuvaskenellä on tekemistä tämän kanssa. Jos julkaisee netissä omaa sarjakuvaa niin mahikset päästä ”oikealle” kustannuspuolelle ovat huomattavasti paremmat jos tekee strippiä. Rontti comics, Belzebubs, Kiroileva siili, Finnish nightmares…Strippi myy ja kaikki muu on vähän sellaista vaikeammin myytävää. En tiedä mikälaista nettisarjakuvaa mangavaikutteiset piirtäjät tätä nykyä tekevät, mutta kai se on pääasiallisesti sitten pitempää tarinaa?

  4. arua Kirjoittaa:

    Juu, pitempää tarinaahan ne taitavat suurimmaksi osaksi olla. En tullut taas ajatelleeksi, että pitkä sarjakuva on jo itsessään sellaista vaikeammin myytävää. Suomessahan julkaistaan lähinnä niitä strippejä, taidesarjakuvaa ja Aku Ankkaa. Ja sitä mangaa, mutta sille yleisölle olisi varmasti edelleen vaikea myydä suomalaisen tekemää sarjaa. Se on ehkä eri asia silloin kun tekijä on itsekin fani, jos siis nettisarjakuvien yleisö edes on suurelta osin samaa, mutta jonkun netissä tuntemattoman tekijän albumi voisi olla vaikeampi kaupiteltava jos se tulisi isomman kustantajan kautta. Tietysti niitä pitempiäkin sarjakuvia on julkaistu, sekä taidesarjakuva- että mainstreampuolella… ja sekä suomennettuja että kotimaisia. Eikä pelkästään sellaisia kestosuosikkeja kuin Tintti. Pitkät albumit myyvät tietysti huonommin kuin stripit. Mutta siinä joukossa ei taida olla mangavaikutteista kyllä yhtään, eikä taida olla kauhean paljon naistekijöitäkään. (Täältä voi katsoa, mitkä olivat viime vuonna myydyimpiä sarjakuvia. Yllättäen listalla ON yksi sarjakuvaromaani, mutta se käsittelee talvisotaa, joten… eikun niitä taitaakin olla peräti kaksi, mutta se toinenkin käsittelee sotaa ja perustuu vielä sen lisäksi jo valmiiksi suosittuun kirjasarjaan.)

    Ai niin, tajusin että edellinen kommenttini taitaa antaa ymmärtää, että koulussa ei olisi otettu vakavasti. Se oli (tai on) enemminkin semmoinen yleinen tunne joka liittyi sarjakuvantekijän uraani yleensä, koulussa ei tullut sellaista oloa.

  5. Fani03 Kirjoittaa:

    Kuitenkin sarjakuvien tilanne on loppujen lopuksi Suomessa parempi, kuin mitä esim. USA:ssa, missä sarjakuvat alkavat olla kuulemma katoava ilmiö. Ajattelee vaikka, että moni amerikkalainen lapsi ei ole kuullutkaan Tupusta, Hupusta ja Lupusta tai Roope-sedästä. Marvel-studio ja muut supersankaristudiot menestyvät nykyään paremmin elokuvien kautta.

    Ja mitä tulee sukupolvien väliseen kuiluun, 15-vuotiaana nuorena voin sanoa, että kyllä Aura sinun sarjakuvasi ovat sellaisia, että nuorempikin yleisö niistä jaksaa kiinnostua (vaikkakaan en ole mikään tyypillisiin teini, kun itsekin harrastan sarjakuvien piirtämistä).

  6. arua Kirjoittaa:

    Kiitos, ainakin muutama varmaan lukee, ja jos on jollain lailla buustannut muita piirtäjiä (kuten muutama on sanonut) niin se on jo aika hyvä saavutus ja vaikutus, vaikkei itse ainakaan enää olisi niin merkittävä tekijä. Vaikka tietysti on vaikea testata onko omilla töillä kysyntää vai ei, koska niitä on netissä vaikea saada esiin. Tai sitten se on juuri merkki siitä, etteivät ne kiinnosta tarpeeksi. On itse asiassa vaikea tietää, milloin jokin idea ei vain vedä ja milloin sitä ei ole edes löydetty. Hmm…

    Onneksi kuitenkin on netti. Jos piirtäjä joutuisi tekemään pelkästään paperisia omakustanteita, olisi levikki huomattavasti huonompi. Ja jos nettilevikki on iso, ei Suomessa virallisesti julkaistusta albumistakaan kuulisi yhtä moni kuin nettisarjakuvasta. Esimerkiksi Minna Sundbergia harvemmin mainitaan kun on ”oikeista” sarjakuvantekijöistä puhe, tai en ole ainakaan itse huomannut että olisi, mutta veikkaisin, että hänellä on suurempi yleisö kuin kuin suomalaisilla tekijöillä keskimäärin.

    Totta, Amerikassa sarjakuvan myynti on vaikeuksissa, mikä johtuu kuulemma osaksi siitä, että sitä on myyty vain sarjakuvakaupoissa. En tosin tiedä, onko siellä kirjakauppamyyntiä, mutta marketeissa ja kioskeilla ei ilmeisesti ollenkaan. Onhan sarjakuva Suomessa toki Suomen pienuudesta huolimatta paremmin esillä. (Tai ehkä juuri sen takia.) Vaikka ihmiset ylipäätään lukevat vähemmän kuin ennen. Sarjakuva onkin Amerikassa pitkälti siirtynyt nettiin, varmaan osittain kohtuuttomien sopimusten ja isomman taiteellisen vapauden takia. Olisikohan se muuten vaikuttanut siihen, että nettisarjakuva on nuorten ensisijainen kanava muuallakin, koska yleensä Amerikka vaikuttaa kaikkeen? Vai olisikohan niin käynyt siitä huolimatta, että Amerikassa olisi kukoistava sarjakuvateollisuus? Jotenkin tuntuu, että ajat olisivat muuttuneet joka tapauksessa…

  7. M Kirjoittaa:

    Muistan hyvin tuon Glorian yläparven nurkan. Nuorelle mangaharrastajalle oli silloin tosi siistiä nähdä joku netistä tuttu piirtäjä myymässä ihan oikeasti sarjakuviaan. Nimmaroitu Linnunpelätin on yhä tallessa.

  8. arua Kirjoittaa:

    Niin, vähän on kyllä jäänyt vaivaamaan että miksi se pöytä oli niin perällä? Oliko siihen yksinkertaisesti se syy, että ihmiset pääsisivät parvelta katsomaan ohjelmaa? Jos pöytä olisi ollut edempänä, se olisi tietenkin blokannut loput parven käytävästä. Välillä nyt myöhemmin on ollut olo, että osan niistä pienlehdistä olisi voinut hyvin jättää julkaisemattakin, tuo Linnunpelätin oli varmaan onnistunein. 🙂 Vaikka se pienlehteily ja mangan tienraivaus kuulemma vaikutti jollain lailla nykyisiin tekijöihin, toisaalta siitä tulee samalla olo että on joku entisaikojen tekijä jonka ajat ovat jo ohi. Niinku ne tietysti ovatkin, mutta jotenkin hassua ajatella niin kun en ikinä päässyt alkua pidemmälle, vaikka en enää yritäkään mitään suurempaa. :’D Pitäisi vain osata päättää että heittääkö loput pienlehdet pois vai pitääkö niitä vielä kellarissa nostalgian takia… Ekoista otettiin liian isot painokset, joku 300 kpl, eihän niitä tietenkään saanut myytyä.

    Kun nyt tuosta mangavaikutteisen sarjakuvan julkaisemattomuudesta oli puhetta, niin välittömästi noiden kommenttien jälkeen Arktinen Banaani julkaisi suomalaisen tekijän mangavaikutteisen sarjakuvan. Sen kohtalo jää nähtäväksi, ja se että saavatko muut tämän jälkeen jotain julkaistua vai kaatuuko suomimanga taas kuten viime kerralla.

Jätä vastaus