Piemän ajan jutut

Pieni sarjakuva luonnoskirjasta. Elementit ovat ihmissusitarinoista, paitsi että kissa ei joudu tällä kertaa syödyksi.

halloween2018sarjis

Jännää miten positiivisesti Suomessa on suhtauduttu ihmissusiin, sillä susia on kyllä pelätty ja muualla ne ovat lähes järjestään pahoja hahmoja. Suomessa sen sijaan on puhuttu ihmissuden pelastamisesta. (En tosin tiedä, että miten Ruotsissa.) Myös ihmissusi sai pelätä oikeita susia.

Kristinusko alkoi sekoittua pohjolan omiin uskomuksiin jo hyvin varhain, joten on vaikea tietää mitkä elementit ovat vanhoja ja mitkä eivät. Tarinoissa on toisinaan paholainen, joka muuttaa ihmisen sudeksi, ja myös leivän avulla takaisin muuttuminen on mainittu. Näissä tarinoissa susilla on lupa syödä vain esimerkiksi vanha kissa saunan ikkunalta. Vanhemmissa(?) versioissa syypää on yleensä noita, joka muuttaa hääväen tai varkaan. Ihmissusi saa takaisin oman muotonsa, jos se saa ruokaa ihmisen kädestä, tai jos omaiset osaavat kutsua sitä oikealla nimellä.

Tags: , ,

2 kommenttia - “Piemän ajan jutut”

  1. Fani03 Kirjoittaa:

    Suomessa riittää kyllä mielenkiintoisia kansantarinoita. Itseäni on kiinnostanut suomalaiset taruolennot ja tarinat siitä lähtien, kun luin pienenä Mauri Kunnaksen Suomalaisen tonttukirjan:). Niissä vaan on jotain sellaista entisajan tunnelmaa, eikä tarvitse olla mikään taikauskoinen hörhö, jotta asiat kiinnostaisivat. Ja on mielenkiintoista ajatella, että entisaikojen ihmisille tontut ja haltiat ovat olleet ihan yhtä todellisia kuin kaikki arkiset asiatkin.

  2. arua Kirjoittaa:

    Jep, olisi mielenkiintoista tietää, millaisia vanhat uskomukset tarkalleen olivat, sillä niistä ei ole säilynyt juuri mitään aineistoa. Onneksi uudemmista taltioinneista pystyy päättelemään jotain, sillä niissä tuntuu olevan sekaisin perinteinen kansanusko ja kristillinen vaikutus. Tontut, kodinhaltijat, poltergeistit ja pirut sekoittuvat jännästi toisiinsa eri tarinoissa. Tonttu ja kodinhaltija tosin lienevät alun perin olleen pitkälti sama asia, onhan tonttu ruotsiksikin ”tonttiukko”… Näistä oli tarkoitus tehdä nyt marraskuun aikana useampikin merkintä/kuva, mutta katsotaan miten käy.

    Netistä tuntuu löytyvän yllättävänkin huonosti tietoa, mutta viime aikoina on yllättäen julkaistu aiheesta paljon uusia kirjoja. Jopa SKS:n Myytillistä tarinoista tuli uusintapainoksia, joita siitä on tosin taidettu ottaa tasaisin väliajoin sen ilmestymisestä lähtien… Itse luin isän versiota pienenä, mutta löysin divarista itselleni kopion vähän uudemmasta painoksesta ennen kuin siitä tuli se pehmeäkantinen painos.

Jätä vastaus