«
»

Haltijoista minäkin olen kuullut

Tags:

This entry was posted on keskiviikko, marraskuu 16th, 2011 at 1:04 and is filed under Kuvapäivis, Sarjakuvat. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.

10 kommenttia - “Haltijoista minäkin olen kuullut”

  1. jjo Kirjoittaa:
    16.11.2011 - 7:57

    Miten kaunis piirräntä.

  2. Kaisu Kirjoittaa:
    16.11.2011 - 8:50

    Mä aattelin että se meni jonnekin keittiöön tekemään ruokaa. 😀 Ei tullu huussi ensiks mieleen. Vai että kokkiin köljäämään.

  3. arua Kirjoittaa:
    16.11.2011 - 12:57

    Joo, mullakin oli se keittiö tokana vaihtoehtona, mutta aattelin huussia kun selvisi että kokki on se ylinen.

  4. unni Kirjoittaa:
    16.11.2011 - 13:12

    Vähänkö mua pelottais jos mun viereen ilmestyis joku pitkä mies just kun istun paskalla.

  5. arua Kirjoittaa:
    16.11.2011 - 13:26

    Sit ei kannata muuttaa Vironkadulle.

  6. verna Kirjoittaa:
    17.11.2011 - 22:23

    Että mä repesin teidän keskustelulle. :’D

  7. Mi-chan Kirjoittaa:
    6.12.2011 - 19:47

    Meille tuli kaverin kanssa keskustelua noista suojelus-olennoista eilen.. ja se puhui olennosta nimeltä Para.
    Mitä sä tietäisit tästä kyseisestä olennosta? 🙂

  8. arua Kirjoittaa:
    6.12.2011 - 20:19

    Tämmöistä muistan näin äkkiseltään: Para on apueläin, joka usein kuvataan rumaksi mustavalkeaksi linnuksi. Se voi olla muissakin hahmoissa, esim kissa tai muistaakseni vaikka sammakko. Para tehtiin syntyloitsulla, jossa tekijä antaa sille puolet omasta sielustaan. Eli jos paraa vahingoittaa tai sen tappaa, vahingoittuu tai kuolee myös sen tekijä. Jos paran halusi tuhota, siihen piti käyttää erityistä tuhoamisloitsua. Loitsussa käytettiin talosta kerättyjä esineitä eikä kukaan muu saanut olla kuulolla. Kun para syntyi, sille piti sanoa mitä sen pitää kantaa, ja para kävi sen jälkeen varkaissa muissa taloissa hakemassa käskettyä asiaa, jonka se sitten oksensi ulos. Se saattoi varastaa maitoa lehmistä ja kirnuta sen vatsassaan voiksi. Jos talossa oli epäilyttävän paljon voita tuhlattavaksi, oli syytä epäillä että emäntä oli noitakeinoja käyttäen luonut itselleen paran. (Joissain tarinoissa on tonttu, joka käy paskomassa voisilmän puuron päälle, tai tonttu, joka varastaa muista taloista tavaraa.)

    Suomessa on muuten joku limasieni, jota ennen sanottiin paranvoiksi.

  9. Mi-chan Kirjoittaa:
    6.12.2011 - 20:34

    Itse oon Mauri Kunnaksen tonttukirjasta lukenu tontuista, jotka toi isännälleen (ihan pyytämättä) tavaraa.. eli kävivät kuten para, ryöstelemässä niitä muista taloista..
    Kaveri tosin muisteli, että para voisi olla myös ihmishahmoinen, mutta sumea eivätkä kaikki heti näe sitä. Onko paraa sitten voinut antaa lahjaksi.. eli antaa seuraavalle ihmiselle?

  10. arua Kirjoittaa:
    6.12.2011 - 20:52

    Juu, taloissa on ollut suorastaan ongelmatonttuja, tosin tonttutarinat risteävät välillä piru- ja poltergeist-tarinoiden kanssa.

    En usko että paraa olisi voinut antaa lahjaksi, koska se on sidoksissa tekijäänsä ja jakaa elämän tämän kanssa. Ainakaan ei ole tullut koskaan eteen sellaista tietoa että sen voisi antaa eteenpäin. Tonttu sen sijaan saattoi vaihtaa oma-aloitteisesti taloa jos se suututettiin, ja kodinhaltija muuttaa hirsien mukana. Joskus se piti erikseen hakea uuteen paikkaan. En muista mitään ihmishahmoisesta parasta, mutta en sano siihen mitään.

    Sumeasta ihmishahmoisesta tulee kyllä kanssa mieleen ihmisen haltija, eli ihmisen kaksoisolento ja sielu, joka kulkee aina omistajansa edellä. Suomessa oli yleinen uskomus että kaikilla tärkeillä asioilla ja paikoilla on oma henki, kai vähän samaan tapaan kuin Japanissa on noita uskomuksia. Ihmisen haltija ei yleensä näy, mutta joillakuilla on lahja nähdä niitä herkemmin. Tai jos haltija näyttäytyy, se ennakoi yleensä jotain. Tämä on siis sama asia kuin toisessa postauksessa ollut etiäinen, joka esim pohjoisessa tarkoittaa kolinaa eteisessä ennen kuin joku tulee oikeasti kotiin. Joissain tarinoissa sanotaan suoraan että ensimmäisestä tulensytyttäjästä tai isännästä/emännästä tulee kuoltuaan talon haltija, ja se voi näyttäytyä myös elävän ihmisen muodossa. Joten veikkaan että siinäkin on kyse tuosta samasta ilmiöstä. (Eli kodinhaltija on silloin käytännössä aave?)

Jätä vastaus