Wanhoista kirjoista skannattua
Lisää koulumuisteloita, kukaan ei tiedä missä on tunti, osa 234:

Jälleen Unni tietää. Miron oli noihin aikoihin huomattavasti erinäköinen kuin nykyään:

Tyypillinen ilta julkisissa liikennevälineissä:

Ja sitten lopuksi pari unta, koska kaikki rakastavat muiden unista kuulemista (not).


Tags: Miron, Narulla, omituinen arki, opiskeluajat, unet
This entry was posted
on maanantai, helmikuu 13th, 2012 at 21:54 and is filed under Kuvapäivis.
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
You can leave a response, or trackback from your own site.