Tags: Liminka
This entry was posted on keskiviikko, helmikuu 15th, 2012 at 12:40 and is filed under Kuvapäivis. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.
© 2024 Jäähtynyttä kahvia on osa Sarjakuvablogit.com palvelua, jota ylläpitää Suomen sarjakuvaseura.
Luo oma blogi ja liity Sarjakuvablogit.comiin!
Kirjaukset (RSS)
and Kommentit (RSS).
15.02.2012 - 14:12
*reps*
15.02.2012 - 21:47
Huh, mulle käy sama juttu erään vartalotuoksun(??) kanssa. Se on niin imelän hajuista etten viiti käyttää mutta en raaski heittää poiskaan kun se hajumuisto on niin elävä..
15.02.2012 - 21:51
kaikki tuoksuihin/hajuihin liittyvät muistot ei välttämättä ole kauhean mukavia; ollessani sairaala-apulaisen hommissa opiskeluaikoinani mummojen ja vaarien pyllyt (kuten myös käsivarret, jalat jne) piti aina rasvata Ecubal (?)-nimisellä rasvalla makuuhaavojen estämiseksi (makuupotilaita käännellään, ja hierotaan samasta syystä). Kaikki Apteekin ihovoiteet haisevat just samalle, enkä yksinkertaisesti voi käyttää niiden tuotteita koska aina tulee vain mieleen kuolevien mummojen ryppyiset pyllyt. Huoh, ei ole helppoa olla vanha, ei… (enkä nyt puhu itsestäni).
16.02.2012 - 8:02
Kuolevien mummojen ryppyiset pyllyt
Kioskin huumeita notkuvat hyllyt
Huomenna räjähtää naapurin talo
Tiedän, kun häivähtää verhoissa valo
16.02.2012 - 9:49
@kjjj <3!
16.02.2012 - 11:28
Nyt mä vaan kummastelen miten käsivoiteen hajusta tulee mieleen Liminka. : DDD
Joskus mulle tulee mieleen tietynlaisen teen hajusta vihdat ja meidän kesämökin sauna. Ja homeen hajusta mummovainaan kellari.
16.02.2012 - 13:53
Verna, mulla oli sitä käsivoidetta Limingassa ja Aura lainas sitä toisinaan, hehe, ehkä se johtuu siitä.
16.02.2012 - 18:48
Siitä on jokasortin tutkimustuloksia että haju on aisteista se, josta jää pysyvimmät muistot. Asiat joita näkee tai kuulee unohtuvat helposti tai muistikuva vääristyy ajan myötä, mutta hajumuisto saattaa säilyä koko elämän. Esmes tietynlainen puun tai pölyn tuoksu vie mut takasin äidin antikvariaattiin, joka sillä oli sillon ku olin kolme vee. Mä hädin tuskin muistan miltä se paikka näytti tai mitä mä siellä tein, mut tuoksut pysyy aina.