101 Sarjakuvaa Suomesta: 1977
Tämän varmaan uskaltaa laittaa tänne, oli siis sivu jonka tein 101 Sarjakuvaa Suomesta näyttelyyn. Minulle oli harvinainen tilaisuus päästä osallistumaan tällaiseen projektiin, mutta enpä tietenkään ole enää lainkaan tyytyväinen siihen mitä sain aikaan, varsinkaan värityksen osalta… Sarjakuvista koottiin Harri Filpan toimittamana albumi jonka Zum Teufel kustansi viime vuonna: 101 Sarjakuvaa Suomesta Kirjavinkeissä
Minulle annettu sivu oli 1977, joka oli sattumalta se vuosi kun Pikku Kakkonen alkoi telkkarissa!
14.03.2019 - 13:54
Mun vanhuuden muistelut tulee olemaan siitä mitä aikoinaan tv:stä tuli.
14.03.2019 - 14:18
Veikkaan että se on vähintään osa kaikkien vanhuuden muisteluita… 😀 Ja mitä pelasi ja niin edespäin
21.03.2019 - 10:51
Nykyajan Pikku kakkosen ohjelmat ei oo yhtään niin hyviä, kuin ennen.
22.03.2019 - 0:09
Muistan hyvin ne hypnoottisen kotikutoiset ohjelmat kuten Hapsiainen. No, Rölli oli paras. Ne vanhat laulut olivat sisällöllisesti jotain spesiaalia, mihin nää uudemmat Röllin Sydämet sun muut eivät enää ihan yllä… (Vaikka myönnettäköön, muistan en paremmin kaseteilta kuin Pikku Kakkosesta, Itsensäpelottelemislaulu oli pienenä ihan mahtava. Jännän tunnelmallinen mutta silti turvallinen. Nykyään olis varmaan liian pelottava lapsille, ja onhan niitä Röllijaksoja jo sensuroitu. 😑 Ja se kappale Pahan Valtakunta, tietääkseni. Olihan se yllättävän synkkä lastenkappaleeksi, mutta… Hmm… itse asiassa kun maailman menoa miettii, niin tekisi varmaan hyvää jos useampi olisi kuullut Pahan Valtakunnan pienenä, tai mahdollisesti ajatuksella jopa aikuisena.)
23.03.2019 - 15:21
Voi että! Röllin kappaleista tulee niin monta nostalgista muistoa mieleen! Itsensäpelottamislaulu oli munkin suosikkeja. Myös Omituisten otusten kerho on loistava, se jotenkin vaan kannustaa olemaan oma itsensä, se on sellainen tietyllä tapaa tsemppaava kappale. Itse ainakin koen sen niin.
Ja lastenohjelmista näin yleisesti voin sen sanoa, että kaikista sydäntäraastavimmalta tuntuvat nämä uudet versiot vanhoista klassikosarjoista. Joku Muumilaakso on sinänsä ihan OK sarja, mutta se ei vaan huou sellaista tunnelmaa, mitä Muumilaakson tarinoissa oli. Se ei edes muistuta Tove Janssonin Muumeja, niistä muistuttaa vain alkutunnus, jossa on käytetty hiukan kirjojen graafista tyyliä. Kyseessä voi olla kenties pelkkä nostalgian tunne, mutta toivoisin, että niihin oltaisiin säästetty hiukan enemmän sitä ”muumimaista” olemusta. Ja ne taustamusikkin pop-henkiset kappaleet eivät ole huonoja, mutta ne vain tuntuvat jotenkin vääriltä Muumeissa.
23.03.2019 - 22:49
Niin, kun kuvan pysäyttää niin Muumilaakso näyttää tyyliltään todella nätiltä, onhan siinä nättejä vesiväritekstuureita, mutta kuva tuntuu välistä turhankin hailakalta ja kontrastittomalta. 3D on piirrosanimaatiota huonompi vaihtoehto siinäkin mielessä, että se kestää huonommin aikaa. Alkutunnari on niin nätti, että se sai toivomaan että sarjaan olisi valittu sittenkin jokin 2D-tekniikka.
Sisältö tuntuu siltä, että se on sekoitus kirjoja ja sarjakuvia ollen samalla täysin uusi tulkinta, ja hahmot tuntuvatkin ainakin osittain uskollisemmilta alkuperäisille. Se onko tämä toimiva ratkaisu jää sitten nähtäväksi, varsinkin kun monelle suomalaiselle alkuperäiset Muumit eivät ole niitä oikeita muumeja, varsinkaan jos ne ovat peräisin sarjakuvista jotka vielä harvempi tuntee. Sinänsä odotan mielenkiinnolla mihin suuntaan sarja lähtee etenemään, siitä kun on lupailtu hieman vanhemmille lapsille tarkoitettua sarjaa, mikä mahdollistaisi joiltakin osin kirjoille uskollisemman tulkinnan kuin mitä Muumilaakson Tarinat välistä pystyivät. Pontikankeittoon muumit siis tuskin ryhtyvät, mutta ehkäpä Kalastajalla ei tällä kertaa ole tytärtä, jos Muumipappa ja meri on jollain lailla mukana.