Jäähtynyttä kahvia

10 kommenttia - “Päiväkirjamerkinnät ja muistiinpanot vs. fiktiiviset tarinat”

1. keijjo Kirjoittaa:
   14.07.2010 - 23:11

   No kas, on karkeasti sepitteitä
   1) joiden ainekset on haalittu muista sepitteistä ja jotka ovat viihdettä
   2) joiden motiivi on ilmaista kirjoittajan (sarjakuvantekijän) tärkeänä pitämä sisältö, jonka hän on haalinut kokemalla, tarkkailemalla, lukemalla ja pohtimalla tai pohtimatta jättämisellä.

   Mutta kaikki on sallittua. Jos sinä teet Narullaa, sun tapa piirtää talo on sitä sun tärkeänä pitämää sisältöä, joka välittyy mulle. Mulle ei vaan välity tyypit joita ei voi olla todellisessa maailmassa, mulla ne ei syty eloon ehkä samasta syystä kuin en käy herättäjäjuhlilla: en viihdy seurassa.

2. keijjo Kirjoittaa:
   14.07.2010 - 23:18

   Sarjakuvapäiväkirjat kertoo mitä tekijä kokee. Niissä ei ole alkua ja loppua mutta ei sarjakuvissa muutenkaan aina ole. Sarjakuvapäiväkirjojen tekijät on nuoria. Niillä on niin niukasti materiaalia ettei niille helposti vielä hahmotu laajempaa teosta, mutta vaikka hahmottuisikin, semmoisen tekeminen olisi kohtuuttoman vaikeaa. Siksi aikamme paras kirjallisuus on sarjakuvablogeja, jotka on vilpittömiä, vivahteikkaita, ennakkoluulottomia, ne ehkä matkii toisiaan mutta eivät tottele jotain sarjakuvablogigenren sääntöjä. Niitten lukeminen on miellyttävää kun voi nauttia pari näytöllistä kerrallaan.

   Tommi Musturin Samuel-juttu oli muodoltaan kunnianhimoinen mutta ei liikuta mua pätkääkään. Hautuukoti kosiskeli kirjallisuusyleisöä ja oli tylsä, jäykkä ja epärehellinen.
   Pascin oli hyvä.

3. arua Kirjoittaa:
   16.07.2010 - 9:01

   Musta tuntuu yhä siltä että ainakin mun kohdalla paperijulkaisu saisi enemmän julkisuutta kuin sarjisblogi. Blogiin ei välttämättä törmää, okei, se on ”aina saatavilla”, mutta se silti hukkuu helposti internetin syövereihin. Siihen ei aina törmää samalla tavalla sattumalta kuin kirjaston hyllyssä vuosikausia roikkuvaan kirjaan. Netissä on niin paljon tavaraa, että vain suosituimmat sivustot ovat niitä jotka tulevat esiin joka paikassa ja niitä linkitetään.

   Mut uskon myös siihen, että hyvät jutut löydetään, siis jos ne ovat oikeasti hyviä. On tässä kuitenkin tehty juttuja… öö… kymmenen vuotta? (Okei, ne omakustanteet olivat kyllä aika amatöörimäisiä ja kamalia.) Yleensä suositut jutut leviävät puskaradiolla, ei jotain Axe Copiakaan mainostettu mutta nyt kaikki tietävät sen.

   Tuskin mun jututkaan nyt ihan paskoja on, ei niillä muuten olisi muutamia lukijoita – mutta tarpeeksi hyviä ne selvästi eivät ole. Mutta kai mulla on sitte joku ”tekemisen vimma” kun en osaa vain ajatella että ”hittoon sarjakuvat, menen siivoojaksi ja piirrän huvikseni, ei niitä tarvitse kellekään näyttää!” Eri asia tehdä vain omaksi huviksi kuin olettaa että niillä pitäisi myös olla lukijoita. (Mut jos ei lukijoita = ei rahaa)

   Ja oon yhä sitä mieltä että myös fiktiivinen hahmo jota ei voi olla olemassa voi olla uskottava, jos hahmo ei toimi ei vika ole siinä että se on fiktiivinen.

   Mua vaan siis pännii että pitäisi tehdä vain päiväkirjamerkintöjä, sillä mikään muu mitä teen ei näköjään toimi. >:( Se sopii joillekuille, mutta en ole ihan täysin pystynyt luopumaan ajatuksesta että haluaisin tehdä muita projekteja ja jopa saada niistä rahaa. Sitä kun aina kummasti tarvii.

4. arua Kirjoittaa:
   16.07.2010 - 9:07

   Ja nyt mä toivonkin ettei kukaan lue tätä blogia kun nää kommentit menee taas tällaisiksi.

5. keijjo Kirjoittaa:
   16.07.2010 - 11:25

   No järjestetään sua painetuksi. Mutta yleensä tekijät saa lempparijuttunsa julkaistua vasta sitten kun kustantaja on painanut semmoisen julkaisun jonka se ite haluaa. Joten tee se uniantologia vernan kaa. Tai aruan hautuukoti-versio.

6. arua Kirjoittaa:
   16.07.2010 - 12:39

   Mun pitäs kai itse tehdä omakustanne, jos jaksais, olis rahaa ja jotain mitä julkaista. Mutta taidan silti laittaa mun kotisivuille sen Narulla-spinnoffin heti kun saan sen tehtyä. Se on ilmaista, ainakin toistaiseksi.

   Uniantologia muuten kuullostaa hyvältä, mutta miten materiaalista saa ns. julkaisukelpoista ilman että se sitten heti kärsii? On ihan totta että ne tarttisi jotain muutakin kuin nopeasti ylös kirjatut muistiinpanot. Mut jos niitä alkaa liikaa muokata, niistä katoaa se mikä tekee niistä unia.
   Lisäksi unissa on vaara että joku niitä tulkitsee, painettuna ne saisivat enemmän huomiota kuin tällaisessa blogissa. Ite tiedän mistä noi jutut tulevat, mutta muut voivat tulkita niistä mitä tahansa. Laituri mm aina hajoaa ja lähtee ajelehtimaan järvelle, tai sitten se alkaa heilua ja siltä sinkoaa veteen. Joku vois tostakin tehdä monimutkaisia tulkintoja, vaikka oikeasti mun unilaituri on vain hieman liitoiteltu versio todellisesta laiturista, joka on kiikkerä ja heiluu ja joka aina välillä hajoaa osiin. Tämä nyt vaan esimerkkinä, mutta haluaako muut kertoa alitajunnastaan ja ennen kaikkea, kiinnostaako ketään? Yleinen mielipide tietääkseni on etteivät muiden unet ole kiinnostavia.

7. verna Kirjoittaa:
   16.07.2010 - 12:57

   Mä en muista uniani läheskään yhtä hyvin kuin Aura, mutta välillä taas en halua muistaa, jos herättyäni muistan nähneeni painajaista. Välillä mun unet tuppaa olemaan sellaisia, että joku kuolee, ja seuraan miten selviän siitä yli. Mun pelot ja ahdistukset usein heijastuvat uniin, vaikka on sitä ollut kevyempiäkin unia, joita olen kirjannut (esim. kuinka Dima piti meidän leivänpaahdinta epäilyttävänä, jonka takia halusi hankkia uuden).
   Olen vanhaan päivikseen kirjannut yhden Juuhannan unen, jossa mä esiinnyin (en oo siis pistänyt tätä koskaan blogiin). Mulla oli siinä unessa lemmikki-delfiinejä.
   Ylä-asteella joku luokkalainen kertoi teinikauhuleffa unestaan missä minä paljastuin kirves-murhaajaksi.

   Nää meidän blogien keskustelut tuppaa olemaan aika pitkiä… Kuin forumilla olis.

8. keijjo Kirjoittaa:
   16.07.2010 - 12:58

   Oon kyllästyny tuohon että tiijät mistä yleinen mielipide on kiinnostunu 😀 Lue Talebin Musta joutsen. Siinä kerrotaan että on mahdotonta ennustaa mikä on yleinen mielipide ja mikä kirja tulee myymään miljoonia, mutta että siinä riski on mitätön verrattuna osakekauppaan, vain paino- ja markkinointikustannusten verran.

   Jos ihmiset rupee tulkitsemaan, tulkinnat kumoaa toisensa. Teet mitä hyvänsä, siitä on tulkittavissa sun salaiset noloutes. :-I

9. arua Kirjoittaa:
   16.07.2010 - 13:00

   Totta, vaikka kirjoittaisi fiksttivisen fantasiakirjan, aina siitä voi joku tulkita jotain. ”Ai sulla on joku fiksaatio tällasiin, vähän oot sairas…” ”Ei ku mä halusin vaan käsitellä sitä…”

   Kun mä en oo feisbuuukissa niin pitää jutella tälleen julkisesti. Tosin me voitaisiin samat asiat jutella jonkun Googlen työkalun kautta, jolloin vain Google tietäisi.

10. arua Kirjoittaa:
    16.07.2010 - 13:07

    Niin joo, unia on kyllä mahdollisuus opetella muistamaan kun vain muistelee niitä. Ja jopa hallitsemaan, ja kun on tarpeeksi ottanut ne haltuun on jopa mahdollista nukahtaa tietoisena. (Mikä lie munkkitekniikka sekin oli.)
    Tosin unien olisi kai tarkoitus olla hallitsemattomia. Tosin musta on ihan mukava että ainakin puoliksi yleensä tajuan että näen unta. Se taas ei ole mukavaa että heti kun tajuaa olevansa tietoisena unessa siitä yleensä välittömästi herää. Jo pienempänä yleensä yritin herättää itseni jos uni uhkasi mennä liian kamalaksi. Kyl niitä painajaisiakin silti näkee…

Jätä vastaus

Nimi (required)

Sähköposti (vain ylläpito näkee) (required)

Nettisivu

Notify me of followup comments via e-mail