Jäähtynyttä kahvia

14 kommenttia - “Vanhat omakustanteet”

1. keijjo Kirjoittaa:
   13.01.2011 - 22:30

   Onko semmoista mikä ei toimi? Jos joku lukee?

   Ja ne jotka luki, kiinnostui.

   Sitte on se toinen seikka josta jotkut tykkää, sun blogityyli, joka on hyvä, oli se unista tai mistä hyvänsä. Mut sä ehkä vierastat kun siinä on vähä beedeetä 😀

2. arua Kirjoittaa:
   13.01.2011 - 22:54

   No, jos tekijästä tuntuu että sarjakuva ei toimi ja se on väärässä formaatissa ei sitä ole oikein mitään mieltä jatkaa. (Tosin jos ei pysty tekemään strippejä tai aukeaman juttuja niin saa heittää hyvästit julkaisutilalle josta maksetaan edes jotain.) En mä myöskään usko että valtaosa lehden lukijoista jäi Narullaa kaipaamaan, se taisi oikeasti olla vähän tylsä.

   Kuvapäiviksistä saa kehuja mutta ne toimii siksi koska ne ovat päivismerkintöjä. Fiktiivissä jutuissa se ei taitaisi toimia yhtä hyvin.

3. keijjo Kirjoittaa:
   13.01.2011 - 22:56

   Vois se toimii, kun löytäis muotonsa. Millä perusteella Sfar toimii?

4. arua Kirjoittaa:
   13.01.2011 - 23:02

   Sfarin jälki on visuaalisesti hienoa, kuten myös Manu Larcenetin ja monen muun jotka piirtävät ”suttutyylillä”. Ne kävisivät kuvituksiin sellaisinaan. Ne ei näytä epäammattimaisilta.

   Mä voin sotkea kuvapäivistyyliä monimutkaisempaan tyyliini, mutta piirtäisin varsinaiset tarinat ensisijaisesti mieluummin sillä monimutkaisemmalla (vaikka se ei ole muiden mieleen).

5. keijjo Kirjoittaa:
   13.01.2011 - 23:15

   Mä tykkään ku kerronta valuu yksinkertaisena ja silmä takertuu ”monimutkaisiin” kohtiin. Niin kuin elämässä: olen tapahtumissa mukana, puhun, kuulen ja katse liikkuu. Katse jää johonkin kohtaan katsomaan vaikka puhe jatkuu. Myöhemmin tuo kohta on jäänyt mieleen vaikka sitä ei ole ajatellut. Tiäks. Sen sijaan puhekumppanin vaatetusta en pysty muistamaan.

6. arua Kirjoittaa:
   14.01.2011 - 12:26

   Mä en muista koskaan mitään tarkasti. Onneksi se ei ole kuvapäiviksissä niin tärkeää, sillä kaikki tietävät että ne on aina liioiteltuja.

   Kunhan jatkan tota Miron-sarjista niin yritän kokeilla jos saisin kuvistakin parempia… vaikka taidot eivät riitä ammattimaisiin piirroksiin. Sarjakuvassa se voi vielä toimia, mutta se myös rajaa pois tehokkaasti sarjakuvantekijöiden tärkeämmät tulonlähteet eli kuvitukset yms. Joitain hommia voi saada mutta suurimmassa osassa katsotaan sitä teknistä osaamista.

7. keijjo Kirjoittaa:
   14.01.2011 - 12:33

   Muista sitä taidekouluesitettä. Se on valtavan taitava.

8. arua Kirjoittaa:
   14.01.2011 - 12:39

   Mulla on tili silti tyhjä. 🙂 Sitä esitettä oli mukava tehdä, mutta tommosiin ei taida olla hirveesti mahdollisuuksia. Jotkut ovat kyllä käyttäneet sarjakuvaa esitteissä, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto jolle Maaria Laurinen teki sarjakuvan. Tai no, noita sarjakuvaesitteitä on taidettu jakaa kouluissa aina, meilläkin oli niitä 80-luvulla. Mutta muuten sarjakuvaa ei kauheesti hyödynnetä jos ei asia ole suunnattu lapsille.

9. keijjo Kirjoittaa:
   14.01.2011 - 17:33

   Kato, Miukki teki työharjoitteluna sekä sarjislinjalle että kuvikseen tommosen a6-vihon, nääki oli halpoja painaa. Miukki teki siis ilmaseksi mutta vois väittää että niin hyvi et kelpaa työnäytteeksi.

   http://www.limingantaidekoulu.fi/Esitteet2011/Sarjakuvalinja2011.png
   http://www.limingantaidekoulu.fi/Esitteet2011/Kuvataide2011.png

10. arua Kirjoittaa:
    14.01.2011 - 17:50

    Taidekoulu onkin taidekoulu, siel osataan hyödyntää sarjakuvaa.

11. kaisu Kirjoittaa:
    14.01.2011 - 22:43

    No mutta ekat on ekoja. Kyllä sun juttuja lukee mielellään oli ne tehty millä tyylillä vaan. Ja tähän sie sanot kuitenkin että mutta kaverit… 😛 HÖH.

    MÄ lähtisin vaikka heti tekemään Liminkaan pariksi viikoksi grafiikkaa jos en olis niin pirun korvaamaton mun työssä ja jos ois rahaa. 😛 En oo kehannu kysyä sieltä vapaata kun mä oon siinä hommassa ainut vakituinen ja yleensä vielä työskentelen yksinäni. Voi LIminka. Huomenna lottoan ja jos voitan lotossa niin otan vapaata töistä ja lähen sinne koko vuojeksi tekemään jotain mielenkiintoista. Se oli lupaus. Ja otan Auran kaveriski, se tehköön sit mitä haluu. u_u Kun mulla on varaa maksaa kun oon miljonääri.

12. arua Kirjoittaa:
    14.01.2011 - 22:55

    Mun ura tuntu itseasiassa menevän paremmin niihin aikoihin kun nuo omakustanteet ilmestyivät… Tosin sillon olin ainoa ”mangavaikutteinen” joten luonnollisesti kiinnitin huomion. Nyt tilanne on aivan toinen.

    Mä ootan sitä että sä oot miljonääri!

13. verna Kirjoittaa:
    15.01.2011 - 0:55

    Ja mä kun en ajatellu liittyä tähän keskusteluun, mutta en mä jostain syystä Keijjon tavoin osaa luovuttaa sun suhteen.

    Ehkä se ura meni paremmin jos otit koko homman positiivisemmin? Tai no, mun on hankala sanoa olitko yhtä negatiivinen tai skeptinen sun juttujen suhteen kuin mitä nyt oot, kun ei viel tunnettu silloin kun sul alko juttuja tupsahtelemaan… Eli mä nyt arvailen, saatan olla täysin väärässä, mutta katotaan. Jokatapauksessa, sulla oli selkeesti intohimoa tehdä sarjakuvia, ilman että vielä välitit niin paljoa mitä muut ajattelee. Mutta heti kun tulee vähän esille, saattaa lukea mitä kriitikot tai lukijat ja vihaajat miettii sun jutuista ja se alkaa lannistaa. Mutta niiden kaikkien kriitikkojen joukossa on myös ihmisiä jotka tykkäs (ja yhä tykkää) sun jutuista, mutta jostain syystä haukkuvat lukijat on äänekkäämpiä.

    Mikä sai sut alunperin piirtämään sarjakuvia, tai haluamaan piirtämään sarjakuvia? Ja onko se halu viel niin vahvana siellä, että pystyt antamaan itsekritiikille turpiin ja jatkaa jotain mitä susta on kiva tehä?
    Joku draivihan sulla selkeesti oli joka sulta nyt on unohtunu. En vaan tiedä mikä ja miten se herätetään, niin multa alkaa loppua ajatukset miten sua vois rohkasta.

    Sori jos on typoja tai mun tekstistä ei käsitä mitään, mul on näköjään tapana kommentoida sulle kello yksi yöllä.

14. arua Kirjoittaa:
    15.01.2011 - 11:30

    No, mulla oli vain liian suuret suunnitelmat taitoihini nähden. Enemmän skeidaa tuli niskaan nimenomaan alkuvaiheessa, kun mulle sanottiin ihan suoraan ettei länsimaisella ole oikeutta piirtää mangavaikutteisesti. Myöhemmin tajusin että mangaopettajille on kysyntää mutta piirtäjille ei. Nyt sitä ei osaa täysin luovuttaa, vaikka järki sanoo että kannattaisi jättää nämä työt harrastukseksi. Kyllä niitä silloinkin voisi julkaista netissä, niin kuin nytkin teen, mikäli lukijat vain löytävät ne.

Jätä vastaus

Nimi (required)

Sähköposti (vain ylläpito näkee) (required)

Nettisivu

Notify me of followup comments via e-mail