Tietoisuuden ja vapaan tahdon kyseenalaistamista
Nyt kun rakentavasta negatiivisestä kritiikistä on ollut puhetta (aihe saattaa vielä kaivata käsittelyä), voinkin siirtyä kyseenalaistamaan semmoisia pikku asioita, joita normaalisti pidämme itsestään selvinä. Koska tämä blogi tarvitsee useammin päivityksiä, ja tässä on yksi. Ja koska aivotutkimus on niin mielenkiintoista ja herättää kysymyksiä.
Ja koska mikään ei ole mielenkintoisempaa kuin se, että asioita pohtii joku, jolla ei ole mitään hajua siitä mistä hän oikein puhuu.
Seuraavaksi voisin alkaa puhua kvanttifysiikasta… tai sitten en.
11.09.2011 - 16:44
Keskustelu vapaasta tahdosta tai sen puutteesta on aina antoisaa! Se oli aiheena BBC radio 4:llä oli muutama kuukausi sitten Melvyn Braggin ’In Our Time-ohjelmassa’ (podcast löytyy sekä iTunesista että BBC:n sivustoilta. Jaksan aina jauhaa tästä ohjelmasta koska se on niin pahuksen mielenkiintoinen).
Esm ’mindfullness’han on osittain juuri sitä että tunnistetaan oman kehon aivoille lähettämät kemialliset signaalit ja pystytään näin tietoistamaan odotettavissa oleva reaktio, sekä toivon mukaan ohjaamaan se toivottuun suuntaan vanhan, ehdoistetun suunnan sijasta.
11.09.2011 - 16:55
Löytyihän se linkkikin niille jotka eivät halua mennä iTunesiin: http://www.bbc.co.uk/programmes/b00z5y9z
11.09.2011 - 17:02
Hienoa, pitääpä kuunnella toi heti kun kerkiän.
16.09.2011 - 9:50
Tällä kommentilla on erittäin vähän tekemistä neurologian ja vapaan tahdon kanssa, mutta mielestäni nämä sivut päivittyvät aivan liian harvoin (^_^). Päivä alkaa aina parhaiten annoksella Auraa!
16.09.2011 - 11:31
Mun kuvapäiviskin päivittyy aika harvoin, ja vielä harvemmin siellä on mitään mitä tulee laitettua nettiin. :/
20.09.2011 - 1:07
Mahtava tuo ruutu missä tyyppi istuu nurkassa ja pohtii kaiken olevan vain tyhjää tilaa itsekin mukaanlukien. Se on mahtava sekä koomisessa mielessä, mutta myös siksi että siinä mitä se sanoo, on myös vinha perä.
Viittaan esim. buddhalaisuudessa esiintyvään käsitykseen todellisuuden luonteesta. Matrix -elokuvissa se esitetään varsin kirjaimellisesti: todellisuus on keinotekoinen. Elokuvat jäävät tuohon, mutta buddhalaisuudessa myös ihmisen ”minä” nähdään tyhjänä, koska sekin perustuu keinotekoisesta maailmasta projisoituihin, olemattomiin asioihin.
Mutta jos tosiaan alkaa miettiä ettei meillä ole ”mitään omaa”, voinee päätyä pöpiläänkin. Tosin ehkä siihen vaaditaan jo tietynlaista mielenlaatuakin, vanhoja traumoja, ankeaa lapsuutta sun muuta, että mieli nyrjähtää riittävästi. Ei se ehkä riitä että ajattelee tiettyjä asioita, täytynee olla jonkinlainen taipumuskin nyrjäyttää pahemman kerran. No, eihän kaikki harrastuksetkaan sovi kaikille. Joidenkin ehkä kannattaa jätttää liika ajattelu vähemmälle.
Joka tapauksessa hieno sarjisblogipostaus joka herättää paljon ajatuksia.
0
20.09.2011 - 1:19
Hauskaa on myös se, että atomin tilavuudesta suurin osa todella on tyhjää tilaa.
Onhan noita teorioita että koko universumi on esimerkiksi jonkinlainen hologrammi, ja mikään ei ole ”todellista” siinä mielessä miten me sen käsitämme. En ole ihan varma onko idea sama kuin tietokonepeleissä, joissa on kolmiulotteisia tiloja, jotka eivät kuitenkaan ole oikeasti kolmiulotteisia, koska nehän koostuvat vain koodista. Tavallaanhan universumi olisi silloin jonkinlainen Matrix, mutta niin että se on luonnostaan koostunut niin.
Ja hetkinen, mitä mä teen vielä valveilla…?
24.09.2011 - 11:30
Itse näen kummituksia. Välillä se on kiusallista.
24.09.2011 - 14:24
Mä oon nähny juttuja vaan väsyneenä ja unihalvausten aikana. Kummitusten näkemiselle valveilla voi olla myös fysiologisia syitä, joten toivottavasti niitä on näkynyt aina eikä nyt esim yhtäkkiä?
Aivot on kyllä hassu kapistus.